Julkaisukellonaika palvelee tekijöitä, ei lukijaa

Etusivumme lupaa uuden artikkelin joka aamu kello 6.00 Suomen aikaa. Viimeisen kuukauden aikana yksikään ei ilmestynyt kuudelta, eikä arkisto ole siitä yhtään huonompi. Siinä on koko perustelu. Kiinteä julkaisuaika on blogia pyörittävien ihmisten työkuria, ei keino kasvattaa näkyvyyttä. Jos sitä myy näkyvyyden vipuna, lupaa jotain, mitä emme muualla suostu lupaamaan.

Tärkein lukija ei koskaan näe kellonaikaa

Yritysblogin tärkein lukija ei tule paikalle aamukahvin aikaan. Hän tulee maaliskuussa hakukoneesta, etsii vastausta johonkin, mitä julkaisit lokakuussa, ja ainoa aikatieto hänen edessään on päivämäärä.

Google sanoo saman julkaisupäiviä koskevassa ohjeessaan: päivämäärä vaaditaan, kellonaikaa ei. Ohje suosittelee merkitsemään rakenteiseen dataan kellonajan ja aikavyöhykkeen tarkkuuden vuoksi, mutta lukijalle näkyvässä tekstissä kellonaika on vapaaehtoinen. Omat artikkelisivumme noudattavat tätä kirjaimellisesti. Rakenteisessa datassa on täysi aikaleima, ja näkyvässä päiväyksessä lukee pelkkä päivä.

Kellonaika on siis olemassa koneille, jotka lukevat merkintöjä, ja niille harvoille, jotka käyvät sivustolla julkaisuaamuna. Kumpikaan ryhmä ei ole se, jolle pitkäikäinen arkisto kirjoitetaan.

Tuoreus kuuluu hakuun, ei kelloon

Ajoitus merkitsee joskus oikeasti, ja se kannattaa sanoa tarkasti. Googlen katsaus hakusijoitusjärjestelmiinsä kuvaa tuoreusjärjestelmiä, jotka nostavat uutta aineistoa silloin, kun hakija sitä odottaa. Esimerkkeinä ovat juuri ensi-iltansa saanut elokuva ja äsken sattunut maanjäristys. Sellaisissa hauissa tunti voi ratkaista, kenen juttu luetaan.

Kysymys siitä, mitä yritysblogi maksaa tai rankaiseeko Google tekoälyn kirjoittamaa tekstiä, ei muutu lounaaseen mennessä. Kukaan sitä hakeva ei tarvitse vastausta kuudelta mieluummin kuin yhdeksältä. Hän tarvitsee vastauksen, joka pitää paikkansa.

Sama ohjeistus kääntyy blogia vastaan, jos se yrittää teeskennellä ajankohtaisuutta. Googlen hyödyllisen sisällön kysymyslista kysyy suoraan, muutetaanko sivujen päiväyksiä, jotta ne näyttäisivät tuoreilta, vaikka sisältö ei ole olennaisesti muuttunut. Päivämäärä on todiste sivusta, ei säädin. Laajemman version samasta väitteestä esitimme kirjoituksessa Google ei rankaise tekoälysisällöstä: järjestelmät palkitsevat sivun, jota tarvittiin, eivät sivua, joka ajastettiin ovelasti.

Myönnämme, että joissain paikoissa tunnilla on painoa. Uutistoimitukselle, sähköpostiuutiskirjeelle ja somejulkaisulle, joka kilpailee aikajärjestyksessä etenevässä syötteessä, ajoitus on osa ammattitaitoa, koska niiden elinikä mitataan tunneissa. B2B-arkisto, joka vastaa samoihin kysymyksiin vuosia, ei ole sellainen julkaisu. Kun se lainaa niiden sääntöjä, työ näyttää tarkemmalta kuin onkaan.

Mitä oma kuukautemme aikaleimoina kertoo

Kävimme läpi jokaisen artikkelin julkaisuajan siitä lähtien, kun ajastettu aamuajo vakiintui 8. syyskuuta. Kahdestakymmenestäkahdeksasta artikkelista 25 ilmestyi kello 5.07 ja 5.26 välillä, siis reilusti etuajassa. Kolme poikkesi joukosta: yksi julkaistiin 1.37, yksi 7.46 ja yksi 16.06. Kahtena aamuna ei ilmestynyt mitään, ja ensimmäisenä aamuna julkaisuja tuli kaksi muutaman minuutin välein, koska kaksi ajoa käynnistyi samaan aikaan.

Kysy, mikä näistä teki vahinkoa. Minuutit eivät. Kun artikkeli ilmestyi 5.09 eikä kuudelta, siitä ei kärsinyt kukaan, eikä viikkoa myöhemmin tullut lukija erota kello 16.06 julkaistua muista. Palaava lukija olisi voinut huomata vain ne kaksi tyhjää aamua ja sen yhden tuplan. Ne rikkoivat sen lupauksen, jolla on väliä: yksi artikkeli joka päivä.

Tällainen julkaisuaikataulu on rehellisesti katsottuna. Läsnäolo näkyy, täsmällisyys enimmäkseen ei.

Kello on blogin pyörittäjiä varten

Kiinteä kellonaika ei silti ole turha. Se on vain eri työkalu kuin luullaan. Määräaika tekee epäonnistumisesta tapahtuman. Jos artikkeli ei ole verkossa kuudelta, jokin on rikki, ja joku voi mennä katsomaan. Ilman kellonaikaa "myöhemmin tänään" nielee hiljaa ajon, jota ei koskaan tapahtunut, ja aukon löytää lukija eikä tiimi.

Siksi rytmi painaa enemmän kuin ajoitus, kuten perustelimme kirjoituksessa tasaisuus voittaa ryöpyt. Kellonaika pitää rytmin rehellisenä. Se on herätyskello, ei yleisö.

Oma lupauksemme on lipsunut vaarattomaan suuntaan, eli aikaisemmaksi eikä myöhemmäksi. Se väittää silti jotain, mitä aikaleimamme eivät tue. Korjaus on sen ihmisen päätös, joka vastaa tästä blogista: joko aikataulu siirretään vastaamaan sanoja tai sanat vastaamaan aikataulua.

Myy kellonaika sinä, mitä se on

Jos joku lupaa sinulle näkyvyyttä oikeaan minuuttiin ajoitetulla julkaisulla, kysy, mistä hausta on kyse ja missä näyttö on. Arkistossa, jonka on tarkoitus vastata ostajien kysymyksiin vuosia, ratkaisevat kaksi asiaa: ilmestyikö artikkeli joka päivä, jona se luvattiin, ja pitikö jokainen paikkansa. Pidä kello. Kirjaa se ajo-ohjeeseen, jossa se tekee oikean työnsä, äläkä laske sitä osaksi tulosta.